Tutkivan journalismin ryhmittymä OCCRP uutisoi keväällä 2016, että Itä-Euroopan entisistä kommunistimaista virtaa lakkautetun Varsovan liiton standardeja vastaavia aseita ja ammuksia Persianlahden maihin.
Tutkivan journalismin ryhmittymä OCCRP uutisoi keväällä 2016, että Itä-Euroopan entisistä kommunistimaista virtaa lakkautetun Varsovan liiton standardeja vastaavia aseita ja ammuksia Persianlahden maihin. Vastaanottajamaita ovat ensi sijassa Saudi-Arabia, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat sekä Jordania. Näistä maista aseet edelleenviedään Syyrian kapinallisille. Lisäksi pienempiä määriä on päätynyt Turkin kautta Syyriaan. Aseiden pääasiallisia viejiä ovat Kroatia, Tšekki, Serbia, Slovakia, Bulgaria, Romania, Bosnia ja Hertsegovina sekä Montenegro.[1] Tässä artikkelissa tutkitaan sitä mahdollisuutta, että myös länsieurooppalaisia aseita päätyisi Syyrian taistelukentille. Tiedot perustuvat EU:n vientitilastoihin, kansallisiin asevientiraportteihin vuosilta 2014 sekä 2015 sekä kansalaisjärjestöjen Conflict Armament Research ja Armament Research Services tuottamiin raportteihin, jotka koskevat Syyriasta löytyneitä aseita ja ammuksia.
Varsovan liiton standardeihin perustuville aseille ja ammuksille on perinteisesti ollut maailman konfliktialueilla suuri kysyntä, sillä 90-luvun alussa Varsovan liiton ajoilta ylijääneitä aseita myytiin maailmalle suuret määrät. Osa niistä on edelleen kierrossa, ja kysyntä on suhteellisen helpon saatavuuden vuoksi suurta. Merkittävä osa myös Syyrian taisteluista löytyneistä aseista ja ammuksista vastaa vanhan Varsovan liiton standardeja.[2] Tästä huolimatta myös Länsi-Euroopan maissa valmistettuja NATO-standardien mukaisia aseita ja ammuksia on nähty monilla konfliktialueilla, myös Syyriassa.
Läntisiä aseita ja niihin sopivia ammuksia on päätynyt Syyriaan monesta eri lähteestä. Ensinnäkin osa on peräisin ISIS-ryhmittymän ryöstämistä Irakin armeijan asevarikoista, joissa on ollut Yhdysvalloista lähtöisin olevia M-16 rynnäkkökiväärejä sekä niiden 5,56 * 45 mm (NATO) ammuksia. Näistä osa on ollut belgialaisen FN Herstalin valmistamia.[3] Alueella on tavattu niinikään belgialaisen FN Herstalin valmistamaa FAL-automaattikivääriä. Osa näistä kivääreistä on todennäköisesti peräisin Libyasta, jonne Belgia vei FAL-automaattikiväärejä 1970-luvulla. Muita mahdollisia lähteitä FAL-kivääreille ovat Libanon, Saudi-Arabia ja yhdistyneet Arabiemiirikunnat.[4] Lisäksi ISIS-järjestön jäljiltä löytyi Kobanen taistelun jälkeen kiinalaisia CQ-rynnäkkökiväärejä, jotka ovat amerikkalaisen M-16-rynnäkkökiväärin kopioita. Ne käyttävät amerikkalaisen esikuvansa mukaisesti NATO-kaliiperia 5,56 * 45 mm. Kiinalaisten CQ-kiväärien alkuperä on mahdollisesti Sudanissa.[5] Useimmissa tapauksissa Syyrian konfliktissa käytettyjä aseita tutkineet kansalaisjärjestöt eivät tiedä, miten aseet ovat päätyneet käyttäjilleen.[6] Edellämainitut dokumentoidut esimerkit kertovat siitä, että Syyrian sisällissodassa on kysyntää myös länsiaseille ja niiden käyttämille NATO-kaliipereille.
Tässä esiintyvä tarkastelu perustuu tilastovertailuun, jossa analysoidaan viiden tarkastellun EU-maan (Espanjan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan, Ruotsin ja Saksan) pienaseiden ja ammusten vientejä Bahrainiin, Qatariin, Kuwaitiin, Jordaniaan, Saudi-Arabiaan ja Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin. Pienaseet kuuluvat EU:n yhteisen puolustustarvikeluettelon kategoriaan ML 1, joka sisältää rihlattomat aseet, joiden kaliiperi on 20 mm tai alle, sekä rihlatut aseet, joiden kaliiperi on 12,7 mm tai alle. Ammukset kuuluvat EU:n puolustustarvikeluettelon kategoriaan ML 3, joka sisältää ampumatarvikkeita sekä pienaseille kategoriassa ML 1 että muille puolustustarvikeluettelon asejärjestelmille.[7] Valinnan pohjana on se, että pienaseet ja ammukset on keveytensä vuoksi helpoin edelleenviedä konfliktialueille. Lisäksi juuri pienaseille ja ammuksille on konfliktialueilla suuri kysyntä. Viiden tarkastellun EU-maan lisäksi huomioon on otettu myös Belgia, jossa valmistettua FAL-automaattikivääriä on tavattu Syyriassa, ja jossa ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet Persianlahdelle suuntautuvia asevientejä.[8] Toinen tilastotarkastelussa huomioitu maa on Itävalta, jossa valmistettavaa Steyr AUG -rynnäkkökivääriä väitetään niin ikään tavatun Syyriassa.[9] OCCRP:n tarkastelemat Itä-Euroopan maat on tarkastelussa jätetty huomiotta, sillä OCCRP on kuvannut niistä liikkuvia asevirtoja Lähi-idän konfliktialueille kiitettävällä tarkkuudella.
Tarkastelun vertailukohdaksi olemme ottaneet vuosien 2010 ja 2011 viennit yllämainituissa kategorioissa. Vuosien 2012-2014 vientejä verrataan näihin vuosiin. Vuoden 2015 huomioiminen systemaattisesti tarkastelussa ei ole mahdollista, sillä ainoastaan Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan ja Espanjan vienneistä on tällä hetkellä yksityiskohtaista tietoa kategorioittain. Näistä Espanja on perinteisesti vienyt vähänlaisesti pienaseita ja ammuksia Lähi-itään ja Ranskan vientilupien arvot vuodelta 2015 ovat reilusti ylisuuret. Siten tarkastelussa huomioidaan systemaattisesti vain vuodet 2010-2014. Lisäksi huomioidaan evätyt vientiluvat ja epäämisten perusteet sikäli kuin niistä on tietoa.
Oheisesta kuvaajasta 10 käy ilmi pienaseiden viennin muutos tarkasteltuihin kohdemaihin Lähi-idässä vuosina 2010-2014. Kuvaajasta on syytä huomioida kaksi asiaa. Ensinnäkin tarkastellut seitsemän EU-maata ovat vieneet pienaseita Bahrainiin, Jordaniaan, Katariin, Kuwaitiin, Saudi-Arabiaan ja Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin vuonna 2014 lähes nelinkertaisen määrän verrattuna vuoteen 2010. Jos verrataan vuosien 2012-2014 vientien keskiarvoa vuosien 2010-2011 keskiarvoon, muutosprosentti on 111 prosenttia, eli Syyrian tilanteen kärjistyttyä laajamittaiseksi sisällissodaksi on pienaseita viety lähiseudun alueelle vuosittain keskimäärin yli kaksi kertaa niin paljon kuin aiempina vuosina. Tässä tarkastelussa Ranskan muuttunut vientilupajärjestelmä ei edes vaikuta lukuihin, sillä Ranska ei myöntänyt vuonna 2014 yhtäkään lupaa pienaseille mainittuihin kohdemaihin.
Lisäksi kuvaajasta on havaittavissa, että vuosina 2010-2011 tarkastellut maat vastasivat lähes kokonaisuudessaan EU-maiden pienaseviennistä tarkasteltuihin kohdemaihin. Vuosina 2012-2014 rinnalle on tullut muita maita, joihin kuuluvat muun muassa Tšekin tasavalta, Romania ja Bulgaria. Vuosina 2012-2014 koko EU:n vienti oli vuosittain keskimäärin 139 prosenttia suurempi kuin vuosina 2010-2011. Sekä viennin määrä että viejämaiden määrä on siis noussut.
Trendi näyttää jatkuneen vuonna 2015. Kuvaajasta 11 käy ilmi, että Yhdistynyt kuningaskunta myönsi vientilupia pienaseille vuonna 2015 51,5 miljoonan euron arvosta, lähes saman verran kuin vuoden 2014 vientilupien arvo, joka vastasi 54,7 miljoonaa euroa. Vuosien 2012 ja 2013 pienaseviennit Yhdistyneestä kuningaskunnasta taas olivat arvoltaan 25,1 sekä 24,9 miljoonaa euroa, eli vain noin puolet tulevien vuosien vienneistä.
Ammusten osalta viennin määrän tarkastelu on monimutkaisempaa, sillä Ranska myönsi vuonna 2014 noin 1,2 miljardin euron arvosta vientilupia ammuksille kategoriassa ML 3 Saudi-Arabiaan ja Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin. Koko EU:n yhteenlasketut vientiluvat ammuksille kategoriassa ML 3 mainittuun kuuteen kohdemaahan olivat arvoltaan edellisenä vuonna 399,9 miljoonaa euroa. Siten Ranskan vientilupien arvo on epärealistisen suuri ja oheisessa tarkastelussa Ranskan vuoden 2014 vientilupien arvo on korvattu edellisen neljän vuoden keskiarvolla. Siten syntyvä arvo on todennäköisesti selkeästi todellista lukua pienempi, mutta mahdollistaa paremmin vertailun muihin maihin ja edellisiin vuosiin. Kuvaajassa 12 on nähtävissä ammusten viennin kehitys tarkasteltuun kuuteen kohdemaahan Lähi-idässä.
Kuvaajasta on havaittavissa samat kehityskulut kuin pienaseiden viennissä, ainoastaan sillä erotuksella, että ensimmäinen merkittävä vientimäärien nousu tapahtui jo vuonna 2011, samanaikaisesti Arabikevään kansannousujen kanssa. Jos seuraamme koko EU:n yhteenlaskettua vientiä, on se ollut koko ajan noususuhdanteessa, vaikka vuosien 2012 ja 2013 välillä tapahtuikin pieni notkahdus. Vuosien 2012-2014 vientien keskiarvo tarkasteltujen viejämaiden osalta oli noin 50 prosenttia suurempi kuin vuosien 2010-2011 viennin keskiarvo. Koko EU:n osalta vientien keskiarvo vuosina 2012-2014 oli 107 prosenttia suurempi kuin vuosina 2010-2011. Tässäkin on havaittavissa, että tarkasteltujen seitsemän viejämaan rinnalle on tullut muita maita, joiden suhteellinen osuus ammusten viennistä tarkasteltuihin kohdemaihin on kasvanut huomattavasti vuoden 2010 jälkeen.
Tilastot kertovat meille kasvaneesta pienaseiden ja ammusten kysynnästä Persianlahden maissa ja Jordaniassa. Tästä ei voi kuitenkaan päätellä, että aseet ja ammukset päätyisivät Syyriaan. Vaikka niin kävisikin, ei voi kuitenkaan tietää, että tapahtuvatko siirrot vastaanottajamaiden hallitusten suostumuksella vai laittomasti. Esimerkiksi New York Times raportoi kesäkuussa 2016 tapauksesta, jossa CIA vei Jordaniaan aseita, jotka oli tarkoitettu Syyrian kapinallisille. New York Timesin mukaan Jordanian viranomaiset myivät aseet omaan laskuunsa mustan pörssin markkinoilla, mistä ne päätyivät vapaaseen kiertoon maan asebasaareille.[10] Tapaus kuvastaa riskejä, jotka liittyvät aseisiin, joita toimitetaan ei-valtiollisille toimijoille. Aseet saattavat päätyä lopulta terrorijärjestöjen tai rikollisten käyttöön.
Asiaan liittyvistä epävarmuuksista huolimatta on syytä kysyä, vastaavatko pienaseiden ostot asevoimien laajennuksia tai aseistuksen uudistamista loppukäyttäjämaissa? Mitä on tapahtunut mahdollisille käytöstä poistuneille pienaseille? Entä vastaavatko ammusostot ISIS-järjestöä vastaan käytävän sodan tarpeita?
OCCRP on osoittanut, että on kohtalaisen todennäköistä, että Saudi-Arabia, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat sekä Jordania tukevat Syyrian eri kapinallisryhmittymiä suoraan itäisistä EU-maista ostetuilla aseille. Siten ei ole syytä sulkea pois sitä mahdollisuutta, etteikö näin kävisi myös sotilasliitto NATO:n standardeja vastaaville aseille ja ammuksille. Näin siksi, että Syyrian alueella on selkeästi olemassa kysyntää myös näille tuotteille. Seurauksena on se, että etenkin kevyille asejärjestelmille sekä ammuksille vientilupia myönnettäessä olisi huomioitava diversioriski, eli riski, että aseet jälleenviedään ei-toivottuihin kohdemaihin tai ei-toivottaville loppukäyttäjille.
Saksan vuosina 2014 ja 2015 epäämistä vientiluvista käy ilmi, että diversioriski tiedostetaan. Vuonna 2014 Saksa epäsi useita vientilupia Jordaniaan, Saudi-Arabiaan ja Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin perustellen epäystä EU:n aseviennin yhteisen kannan kriteerillä numero 7, joka viittaa vaaraan, että sotilasteknologia tai puolustustarvikkeet joko päätyvät eri loppukäyttäjälle vastaanottajamaassa, kuin vientiluvassa on määritelty, tai sitten aseet jälleenviedään johonkin toiseen maahan. Mukana oli lupia kategorioissa ML 1 (pienaseet) ja ML 3 (ammukset).[11] Vuonna 2015 Saksa epäsi vientiluvan kategorialle ML 1 Yhdistyneisiin Arabieemirikuntiin yhteisen kannan kriteeriin 7 vedoten.[12] Vuonna 2015 Ruotsi epäsi yhteensä kuusi lupaa Saudi-Arabiaan, Bahrainiin sekä Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin, mutta ei tiedottanut, mihin yhteisen kannan kriteeriin se vetosi näin tehdessään.[13]
Ranskan ja Saksan käyttöön ottamat jälkitarkastukset voisivat olla yksi keino riskien pienentämiseen. Toinen keino voisi olla esimerkiksi pienaseiden vientilupien myöntäminen ehdollisina siten, että vientiluvassa vaaditaan pienaseiden kohdalla käytöstä poistettavien aseiden tuhoamista. Mikään keino ei kuitenkaan poista riskejä täydellisesti.
EU on vahvasti sitoutunut Syyrian rauhanponnisteluihin, mutta sen konkreettinen tuki rauhan saamiseksi Syyriaan on jäänyt vähänlaiseksi. Sen sijaan EU on lähinnä tukenut Syyriaa humanitaarisella avulla.[14] EU-maiden viemät kevyet aseet Syyrian eri aseellisia ryhmittymiä tukeviin maihin saattavat samanaikaisesti heittää sekä ruokkia Syyrian konfliktia että vaikuttaa kielteisesti alueelliseen vakauteen, jos aseet päätyvät vapaasti kiertämään alueen asebasaareilla. Union yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta uhkaa näin ollen puuttua koherenttius.
[1] Marzouk, Lawrence, Angelovski, Ivan & Patrucic, Miranda, 2016, Making a killing: The €1,2 Billion Arms pipeline to Middle East. Organized Crime and Corruption Reporting Project. Saatavissa: (https://www.occrp.org/en/makingakilling/making-a-killing).
[2] Conflict Armament Research, 2014, Islamic State Ammunition in Iraq and Syria, Analysis of small-calibre ammunition recovered from Islamic State forces in Iraq and Syria – October 2014. Saatavissa: (http://www.conflictarm.com/download-file/?report_id=1703&file_id=2052).
[3] Conflict Armament Research, 2014, Islamic State Weapons in Iraq and Syria, Analysis of weapons and ammunition captured from Islamic State forces in Iraq and Syria. Saatavissa: (http://www.conflictarm.com/download-file/?report_id=1696&file_id=1697).
[4] Armament Research Services, 2015, Field Guide 1 – Identifying & Tracing the FN Herstal FAL Rifle. Saatavissa: (http://armamentresearch.com/wp-content/uploads/2015/09/ARES-Field-Guide-No.-1-Identifying-Tracing-the-FN-Herstal-FAL-Rifle.pdf).
[5] Conflict Armament Research, 2015, Islamic State weapons in Kobane, Analysis of weapons and ammunition captured from Islamic State forces in Kobane. Saatavissa: (http://www.conflictarm.com/download-file/?report_id=2229&file_id=2227).
[6] Ks. viite 2.
[7] Euroopan unionin neuvosto. Euroopan unionin yhteinen puolustustarvikeluettelo, Neuvoston asiakirja 2016/C 122/01, 14.3.2016. Saatavissa: (http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52016XG0406(01)&from=EN). Luettu: 20.10.2016.
[8] Financial Times 3.11.2015, Wallonia’s leadership accused of putting gun sales before ethics. Saatavissa: (https://www.ft.com/content/7c8bde24-734a-11e5-bdb1-e6e4767162cc). Luettu: 20.10.2016.
[9] Yksi esimerkki kuvallisesta dokumentaatiosta, jossa Steyr AUG -rynnäkkökivääriä on nähty Syyriassa, on oheinen video Youtubessa. Monet tiedot Syyriassa tavatuista aseista perustuvat sosiaalisen median kuva- ja videotiedostoihin. Suurimpaan osaan niistä tulee suhtautua varauksellisesti, sillä todellista kuvauspaikkaa ja kuvauskohdetta ei voi kuvista luotettavasti päätellä, kuten ei valitettavasti tästäkään videosta: Syrian War Videos, 2013, Syrian rebel with a Steyr AUG. Julkaistu: Youtube. Saatavissa: (https://www.youtube.com/watch?v=IEDF9GvZNng). Luettu: 20.10.2016.
[10] Mazzetti, Mark & Younes, Ali, 2016, C.I.A. Arms for Syrian Rebels Supplied Black Market. Julkaistu: New York Times 26.6.2016. Saatavissa: (http://www.nytimes.com/2016/06/27/world/middleeast/cia-arms-for-syrian-rebels-supplied-black-market-officials-say.html?_r=0). Luettu: 20.10.2016.
[11] Bundesministerium für Wirtschaft und Energie (BMWi), 2015, Rüstungsexportbericht – Bericht der Bundesregierung über ihre Exportpolitik für konventionelle Rüstungsgüter im Jahre 2014. Berliini: BMWi. Saatavissa: (https://www.bmwi.de/BMWi/Redaktion/PDF/Publikationen/ruestungsexportbericht-2014,property=pdf,bereich=bmwi2012,sprache=de,rwb=true.pdf). Luettu: 20.10.2016.
[12] Bundesministerium für Wirtschaft und Energie (BMWi), 2016, Rüstungsexportbericht – Bericht der Bundesregierung über ihre Exportpolitik für konventionelle Rüstungsgüter im Jahre 2015. Berliini: BMWi. Saatavissa: (https://www.bmwi.de/BMWi/Redaktion/PDF/Publikationen/ruestungsexportbericht-2015,property=pdf,bereich=bmwi2012,sprache=de,rwb=true.pdf). Luettu: 20.10.2016.
[13] Svenska Regeringen, Strategisk exportkontroll 2015 – krigsmateriel och produkter med dubbla användningsområden, Regeringens skrivelse 2015/16:114, 21.3.2016.
Saatavissa: (http://www.regeringen.se/rattsdokument/skrivelse/2016/03/skr.-201516114/). Luettu: 20.10.2016.
[14] Pierini, Marc, 2016, In Search of an EU Role in the Syrian War. Lontoo: Carnegie Europe. Saatavissa: (http://carnegieeurope.eu/2016/08/18/in-search-of-eu-role-in-syrian-war/j3q3). Luettu: 20.10.2016.
